Elintarviketuholaiset

Aikuinen rohmukuoriainen on 6 mm pitkä ja mustan- tai tummanruskea. Toukat ovat kiiltäviä ja kellanruskeita. Takaruumiin kärjessä on kaksi ylöspäin kaarevaa, terävää uloketta. Toukan pituus on noin 10 mm. Lajin tunnistaa lysolin kaltaisesta hajusta, joka lähtee muserretusta kuoriaisesta.

Toukat ja aikuiset syövät mm. kauraryynejä, näkkileipää, makaroneja ja häkkilintujen siemeniä. Ne saattavat kajota myös tekstiileihin.

Toukka elää ravinnossaan, mutta aikuiset vaeltavat rakennuksissa rakoja ja putkistoja pitkin, mikä vaikeuttaa ja pidentää torjuntaa.

Rohmukuoriainen saastuttaa useita eri kuivaelintarvikkeita ja tekee ne pahanmakuisiksi ja –hajuisiksi eritteillään.

Aikuinen hinkalokuoriainen on punaruskea, kapeahko ja pituudeltaan noin 4 mm. Toukat ovat vaaleankeltaisia, lieriömäisiä ja takaruumiin kärjessä on kaksi terävää uloketta. Toukan pituus on noin 7-8 mm.

Laji käyttää ravintonaan useimmiten kuivaelintarvikkeista viljatuotteita, mutta myös kuivahedelmiä, mausteita ja suklaata.

Hinkalokuoriainen voi helposti, nopean lisääntymiskykynsä takia, olla paha tuholainen viljavarastoissa.

Hinkalokuoriainen saastuttaa elintarvikkeita käyttökelvottomiksi.

Aikuinen riisihärö on noin 2-3 mm pitkä, litteä, kapea, harmaanruskea kuoriainen, jonka erityistuntomerkki on sahalaitainen etuselän sivu, joka muodostaa kuusi terävää "okaa". Toukka on täysikasvuisena noin 3-4 mm pitkä, vaalea ja kussakin jaokkeessa on kaksi tummempaa täplää, takaruumiin päässä ei ole lisäkkeitä.

Laji käyttää ravintonaan kuivaelintarvikkeita, kuten riisiä, kuivahedelmiä, pähkinöitä ja useita eri viljatuotteita.

Laji pystyy piiloutumaan varsin pieniin paikkoihin keittiössä, mikä vaikeuttaa ja pidentää torjuntaa.

Riisihärö saastuttaa ulosteellaan elintarvikkeita käyttökelvottomiksi.

Aikuinen pähkinähärö on noin 2-3 mm pitkä, litteä, kapea, harmaanruskea kuoriainen, jonka erityistuntomerkki on sahalaitainen etuselän sivu, joka muodostaa kuusi lisäkettä. Toukka on täysikasvuisena noin 3-4 mm pitkä, vaalea ja kussakin jaokkeessa on kaksi tummempaa täplää, takaruumiin päässä ei ole lisäkkeitä. Laji muistuttaa hyvin paljon riisihäröä ja on siitä erotettavissa pään rakenteiden muodoista. 

Laji käyttää ravintonaan kuivaelintarvikkeita, kuten riisiä, kuivahedelmiä, pähkinöitä ja useita eri viljatuotteita.

Laji pystyy piiloutumaan varsin pieniin rakoihin ja saumoihin keittiössä kuten hyllyjen saumoihin, ruuvin kantoihin, jalkalistojen taakse jne., jonka takia torjunta voi olla vaikea ja pitkäkestoista.

Pähkinähärö saastuttaa ulosteellaan elintarvikkeita käyttökelvottomiksi.

Aikuiset kuoriaiset ovat 4 mm pitkiä ja pitkäkärsäisiä. Riisikärsäkkään peitinsiivet ovat tasaisen tummanruskeat ja niissä on neljä kellertävää laikkua. Toukat ovat 4 mm pitkiä, vaaleita ja käyriä. Ne elävät viljan jyvissä ja riisin sisällä.

Riisikärsäkäs on tropiikin alueella merkittävä tuholainen. Laji on levinnyt globaalisti varastoidun viljatuotteiden ja riisin mukana.

Leipäkuoriainen(Stegobium paniceum)on noin 3 mm pitkä, kupera, ruskea ja karvainen kuoriainen, jolla on omanlaiset tuntosarvet. Toukka on täysikasvuisena noin 3 mm pitkä ja vaalea.

Leipäkuoriainen käyttää ravintonaan mausteita ja viljatuotteita. Ne ovat melko harvinaisia tuhohyönteisiä kodeissa. Laji tarvitsee lisääntyäkseen vähintään +18 asteen lämpötilan.

Aikuinen jauhopukki on isokokoinen, 12–18 mm, mustan- tai tummanruskea kuoriainen. Toukka on kellanruskea, kiiltävä, kovapintainen ja on noin 30 mm pitkä. Sen keho on tanakka ja sen takapäässä on kaksi pientä uloketta.

Sekä toukat että aikuiset käyttävät sisätiloissa ravinnokseen mm. viljatuotteita ja lähes kaikkea orgaanista jätettä kuten kuolleita hyönteisiä. Luonnossa laji elää mm. lahoavassa puussa sekä lintujen, että ampiaisten pesissä ja kulkeutuu sieltä sisään asuntoihin. Aikuinen jauhopukki liikkuu yleensä pimeässä ja viihtyy hieman kosteissa tiloissa.

Torakoihin kuuluva russakka on tuholaisiin luettava laji. Paras lajituntomerkki on keskellä päätä mustan alueen lävitse kulkeva keltainen juova. Kooltaan aikuinen yksilö on 8-13 mm pitkä. Lajilla on vaillinainen muodonvaihdos, joten toukka-asteen yksilöt muistuttavat aikuisia yksilöitä.

Yksilöt käyttävät ravintonaan kaikkea eloperäistä. Myös ruoantähteet sekä lattiakaivoista ja viemäreistä löytyvä eloperäinen jäte sopii ravinnoksi.

Laji viihtyy lämpöisissä ja kosteissa tiloissa, kuten keittiössä ja pesuhuoneessa. Russakat vaeltavat rakennuksissa rakoja ja putkistoja sekä muita asuntojen välillä olevia läpivientejä pitkin, mikä vaikeuttaa ja voi pidentää torjuntaa. Torakoiden torjumista ei kannata yrittää itse. Torjunta pitää jättää tehtäväksi tuholaistorjunta-alan yritykselle. Omatoiminen torjunta useimmiten  epäonnistuu ja ongelma jatkuu sekä useasti kerrostaloissa ja rivitaloissa laajenee naapuriasuntoihin. 

Russakka saastuttaa elintarvikkeita käyttökelvottomiksi. Ne ovat myös allergisoivia ja voivat levittää sekä bakteeri- että virusperäisiä tauteja.

Muita tuholaisiin luettavia ja huomattavasti harvinaisempia torakkalajeja ovat amerikan-, ruotsin- ja ranskantorakka. Suomen luonnossa esiintyy vielä metsä- ja lapintorakka (kts. asuntovieraat), jotka eksyvät ajoittain sisätiloihin, mutta kuolevat helposti asuntojen kuivan ilman ja ravinnonpuutteen takia.

Amerikantorakan pituus on 30-45 mm. Pään takaosassa on keltaisia laikkuja, muutoin laji on kauttaaltaan hyvin tummanruskea. Laji torjutaan samalla tavalla kuin russakka.

Ranskantorakka on kellanruskea, 12-14 mm:n pituinen laji, jonka hyvänä tuntomerkkinä on täplä selkäkilvessä sekä huomattavan pitkät tuntosarvet. Koiras kykenee lentämään hyvin, mutta naaras ei lyhyiden siipiensä vuoksi lainkaan.

Laji suosii lämpöisiä lämmönlähteitä, kuten kodinkoneita. Lajilla on vaillinainen muodonvaihdos. Toukat ovat hyvin erinäköisiä kuin aikuiset yksilö. Laji torjutaan samalla tavalla kuin russakka.

Ranskantorakka on melko harvinainen asuntovieras Suomessa.

Aikuisen perhosen siivenkärkien väli on 2 cm. Etusiivet ovat lyijynharmaat, niissä on poikittain tummia siksak-kuvioita. Toukka on 2 cm pitkä, vaalea, pehmeäihoinen, harvakarvainen, selkäkarvojen tyvessä tumma pilkku, joka mm. puuttuu keittiökoisan toukalta.

Toukka suosii vehnäjauhoja, mutta esiintyy muissakin jauhoissa. Se erittää hämähäkinseittiä muistuttavaa rihmaa, joka aiheuttaa jauhojen paakkuuntumista. Harmaa, huopamainen paakkuuntunut massa sisältää runsaasti toukkien tummia ulostehiukkasia, ja siihen toukat koteloituvat.

Aikuinen perhonen ei nauti ravintoa. Se lentää useimmiten öisin ja päivät se istuu hämärissä ja varjoisissa paikoissa seinillä ja katoissa, siivet suljettuna.

Aikuinen huonekärpänen on 6-8 mm pitkä. Sillä on selässä neljä tummaa, kapeata viivaa ja pään alapuolella imukärsä. Siivet ovat lepoasennossa ruumiin myötäisesti. Toukka on 10-12 mm pitkä, melkein valkoinen, jalaton ja takapäästään tylppä. Laji on nykypäivänä melko harvinainen.

Naaras munii elinaikanaan (noin 1 kk) 400-750 valkoista, noin 1-1,3 mm:n pituista munaa lantaan, kosteisiin rehun- tai lahoaviin kasvinjätteisiin. Toukkavaihe kestää noin 6 vuorokautta, jonka jälkeen toukat siirtyvät koteloitumaan usein esim. lantakasojen reunoille. Kehitys munasta aikuiseksi kestää suotuisissa olosuhteissa keskimäärin 11 vrk, viileässä selvästi pitempään.

Ravintonsa kärpänen hankkiii imemällä nestemäisiä aineita. Se voi myös ensin liuottaa kiinteitä aineita syljellään ja imeä sen jälkeen syljen ja ravintoaineen seoksen. Monet ravintoaineet, ulosteet, hiki, veri, mätänevät kasvinjätteet ja muut eloperäiset aineet houkuttelevat kärpäsiä.

Huonekärpänen levittää ihmiselle taudinaiheuttajia ja haitallisia sairauksia. Laji likaa ulosteillaan erilaisia pintoja.

Mahlakärpäset ovat 2-4 mm pitkiä, puna- tai mustanruskeita, usein punasilmäisiä kärpäsiä. Toukat ovat pitkänsoikeita ja väriltään vaaleankeltaisia. Suomessa on useita eri lajeja.

Aikuisia mahlakärpäsiä esiintyy sisätiloissa eniten loppukesästä ja syksyllä. Ylikypsät hedelmät ja marjat, käyvät mehut ja hillot sekä keittiöjätteet houkuttelevat niitä.

Lisääntyminen on nopeaa. Naaras munii jopa 400 munaa. Toukat kasvavat 3 mm pituisiksi ja koteloituvat. Kehitys munasta aikuiseksi kestää suotuisissa olosuhteissa ainoastaan 10 vrk.

Toukat pilaavat saastuttamansa elintarvikkeet täysin. Kärpäset levittävät ravintoaineisiin lisäksi hiivasieniä ja bakteereita.

Aikuisen perhosen siivenkärkien väli on 15 mm. Etusiipien tyviosa on vaaleanharmaa, kärkiosa punertava. Toukka on 15 mm pitkä ja vaaleankeltainen. Toukan väri vaihtelee ravinnon mukaan.

Intianjauhokoisa on levinnyt ympäri maapallon. Suomessa laji on tuonninvarainen. Se kulkeutuu kuivattujen hedelmien, manteleiden ja muiden pähkinöiden, makeistuotteiden ja rohtojen mukana. Naaras munii mainittuihin tuotteisiin, ja vuodessa kehittyy huoneenlämmössä kaksi sukupolvea.

Toukat kehräävät valkeata seittikudosta, johon myös niiden ulosteet kerääntyvät. Täysikasvuinen toukka lähtee vaellukselle ja koteloituu koloon tai rakoon usein kaukana kasvupaikastaan, esimerkiksi kaapin tai taulun taakse. Koteloaika vaihtelee, jolloin niistä kuoriutuvia perhosia voi ilmetä asunnossa huomattavan pitkän aikajakson aikana.

Aikuiset perhoset voivat lennellä huoneissa kauan sen jälkeen, kun saastuneet tuotteet on hävitetty, ja niiden säilytystilat on puhdistettu.

Faaraomuurahainen on kotoisin tropiikista ja elää Suomessa vain sisätiloissa. Laji on huomattavan pieni, noin 2 mm pitkä ja väritykseltään keltainen, vain takaruumiin kärjessä on mustaa/tummaa väriä. Yhdyskunnat ovat pieniä ja asunnossa voikin olla useita eri yhdyskuntia, joka vaikeuttaa torjuntaa.

Laji käyttää ravintonaan usein eläinkunnan tuotteita. Pienetkin ruoantähteet ovat isoja ravinnonlähteitä pienelle lajille.

Lajin torjunta on haastavaa ja usein varsin pitkäkestoista. Laji suosii ja viihtyy lämmönlähteiden lähellä. Usein yksilöitä löytää pattereiden ja keskuslämmitysputkien yhteydestä. 

Kummitusmuurahaiset ovat hyvin pieniä. Työläiset ovat noin 1,5-2 mm pitkiä ja niillä on vaaleat, lähes läpikuultavat jalat sekä vaaleahko takaruumis. Pää ja keskivartalo ovat tummia; pää on väritykseltään lähes musta.

Kummitusmuurahaiset suosivat lämpimiä ja kosteita paikkoja. Sisätiloissa polut johtavat yleensä suihkuun, wc-tiloihin ja altaisiin. Työläiset liikkuvat nopeasti, seuraten nurkkia ja reunoja. Kummitusmuurahainen käyttää monenlaista ravintoa, mutta suosii makeaa ravintoa. Asunnoissa muurahaisia houkuttelevat mm. kakut, suklaa, sokeri ja muut makeat aineet sekä tuotteet.

Yhdyskunnassa on useita kuningattaria ja yksittäisessä pesässä voi olla ainoastaan 100-1000 työläistä. Yksi yhdyskunta voi sisältää useita pesiä, joissa vaihdetaan työläisiä auliisti.

Aikuinen aittaluukuoriainen on n. 4-7mm pitkä ja karvainen. Jalat ovat punertavat. Väritykseltään metallinsinisen sävyinen. 

Aikuisia yksilöitä löytää helpoiten eläinten raadoista, kuivatuista siankorvista, kala- ja luujauhoista. Aikuiset elävät yli vuoden ja naaraat munivat n. 200-300 munaa.

Tarkasta keittiön tilat ja lemmikkieläinten ruokien säilytyspaikat. Siivoa tilat huolellisesti kaikista eloperäisistä ruuantähteistä ja hävitä saastuneet ruuat. Tarvittaessa yhteys tuholaistorjuntaan.