Vieraslajit

Suomessa esiintyy kolme jättiputkilajia (kaukasian-, armenian- ja persianjättiputki), jotka kaikki on luokiteltu haitallisiksi vieraslajeiksi. Alun perin kasvi on tuotu Suomeen koristekasviksi.

Yksi jättiputki tuottaa tuhansia siemeniä. Joidenkin lähteiden mukaan lähes 100 000 siementä.

Jättiputki on erityisen kiusallinen ihmiselle. Kasvinesteen joutuessa iholle ja auringon UV-säteilyn vaikutuksesta iholle muodostuu palovamman kaltaisia rakkuloita, jotka paranevat hitaasti.

Siementen pitkähkön itävyyden johdosta (noin 10 vuotta), samalla paikalla joudutaan tekemään torjuntatoimia 10 vuoden ajan. Vähintäänkin seuraamaan ja varmistamaan, ettei paikalle pääse itämään uusia kasveja.

Tunnista jättiputki

Ensimmäisenä vuonna taimien lehdet ovat pieniä ja pyöreitä, mutta muuttuvat vaahteranlehden kaltaisiksi ja varsi jää noin puolen metrin korkuiseksi.

Toisena vuotena kasvi venähtää jo huomattavasti suuremmaksi ja lehdet voivat olla metrin mittaisia.

Kolmantena vuotena kasvi kukkii ja kukkavarsi voi olla 3-4 metrin korkeudessa. Varsi on karvainen ja siinä on punaisia laikkuja/punaista kirjailua. Kukinto on vaalea/valkoinen, noin 50 cm halkaisijaltaan ja hieman kupera.

Torjunta

• Kaivamalla noin 15 cm syvyydestä, josta katkaistaan juurenniska.
• Peittämällä, jolloin kasvusto peitetään vahvalla ja valoa läpäisemättömällä materiaalilla. Kate pitää olla paikoillaan vähintään kolme kasvukautta.
• Torjuntakäsittelemällä saadaan isoja kasvustoja käsiteltyä. Tämä on järkevä vaihtoehto ison kasvuston torjunnan alkuvaiheessa.

Jättipalsami on kotoisin Himalajan vuoristosta, josta se on tuotu Suomeen mm. koristekasviksi.

Laji lisääntyy nopeasti siemenistä, joita yksi kasvi voi tuottaa useita tuhansia. Kasvi ”ampuu” kypsät siemenet usean metrin päähän. Siemenet siirtyvät uusille paikoille lintujen mukana ja erityisen hyvin vesistöjä pitkin.

Jättipalsami ei ole myrkyllinen ihmiselle. 

Torjunta

• Jättipalsami on helppo kitkeä pienten juurten takia ja siten estää leviäminen. Siementen itävyys säilyy vähintään yhden vuoden, joten parin vuoden kitkeminen samalla paikalla hävittää kasvuston. Kitkeminen on hyvä suorittaa alkukesästä, jolloin versot irtoavat maasta erittäin helposti.
• Niittämällä saadaan myös hyviä toimenpiteitä, mutta niittämisen jälkeen pitää paikalla käydä varmistamassa, ettei kasvit tee uusia versoja ja pyri kukkimaan. Tarvittaessa niittäminen pitää uusia.
• Kaikki kasvin osat pitää mädättää kitkemisen jälkeen. Ne voidaan kasata kasoiksi, mutta tällöin pitää vielä varmistaa, ettei kasvit lähde versoamaan. Kasvien varret voidaan myös pakata ja viedä kaatopaikalle hävitettäväksi.

Monelle tuttu punamarjainen kurtturuusu on yksi EU:n alueen pahimmista vieraslajeista. Kasvia on käytetty ja käytetään edelleen liikenneväylien ja julkisten rakennusten pihojen koristekasvina. Kurtturuusun kasvatus on kiellettyä kolme vuoden siirtymäajan jälkeen 1.6.2022 alkaen.

Kurtturuusu kasvattaa maahan pitkät juuret. Maahan jääneestä pienestäkin juurenpätkästä alkaa kasvamaan uusi verso.

Torjunta

• Kurtturuusun voidaan hävittää kaivamalla sen maasta. Työssä pitää olla huolellinen, jotta kaikki juurenosat tulee poistettua. Isoja kasvustoja poistetaan koneellisesti. Seuraavina vuosina pitää varmistaa, etteti uusia versoja ole muodostunut. Työmenetelmä on kallis, jos on kyseessä isoja kasvustoja.
• Kurtturuusukasvusto voidaan torjua näännyttämällä. Kasvusto leikataan alas kasvukauden aikana useaan kertaan (3-4 kertaa vähintään). Lopulta kasvilta loppuu voimat ja kasvi kuolee. Projekti vaatii aikaa muutaman vuoden.
• Kasvusto voidaan myös peittää vahvalla ja valoa läpäisemättömällä materiaalilla, joka tappaa kurtturuusun. Katteen pitää olla paikoillaan vähintään kaksi kasvukautta.
• Yhtenä vaihtoehtona on kasvustojen torjuntakäsittely. Kasvusto leikataan alas ja uudet versot torjuntakäsitellään. Työssä pitää olla huolellinen ja huomioida ympäristö: vesistöjen läheisyydessä toimenpidettä ei saa tehdä.

Keltamajavankaali on isokokoinen ja näyttävä, kosteassa maaperässä viihtyvä kasvi. Kasvilla on kukintovaiheessa kirkkaankeltainen suojuslehti. Laji kasvattaa isot lehdet  ja peittää tehokkaasti alkuperäistä kasvillisuutta paikoin isoina ja yhtenäisinä kasvustoina.

Kasvupaikka voi olla hyvin vetinen ympäristö, jossa lajin torjuminen on vaikeaa.

Torjunta

• Pienimmät kasvit saa poistettua nyppimällä, mutta isot kasvit on jo haastavaa saada pois kasvupaikalta, koska niillä on erittäin paksu ja pitkä juuri. Työssä tarvitaan lapio.
• Kukintojen katkominen ja kerääminen pois. Keltamajavankaali kukkii melko aikaisessa vaiheessa toukokuussa. Kaikki kukinnot on hyvä kerätä pois ja viedä hävitettäväksi kaatopaikalle.

Etelänruttojuuri tunnetaan huomattavan isoista lehdistä ja tyypillisistä kukinnoistaan. Lehdet voivat olla jopa metrin halkaisijaltaan. Laajat kasvustot peittävät kotoperäiset kasvit ja täten heikentävät monimuotoisuutta.

Etelänruttojuuri lisääntyy juurenpaloista. Maanvaihtojen yhteydessä kasvi leviää helposti uusille kasvupaikoille.

Torjunta

• Kasvupaikka on hyvä peittää vahvalla ja valoa läpäisemättömällä materiaalilla kolmeksi vuodeksi.

Pohjois-Amerikasta peräisin oleva lupiini on tuotu aikanaan Suomeen koristekasviksi. Laji on levinnyt laajoille alueille liikenneväylien varsilla syrjäyttäen kotoperäisemme kasvit. Myös monen kodin pihalta laji on päässyt karkuun lähiympäristöön.

Kasvin siemenet ovat itämiskykyisiä kymmeniä vuosia, joten kerran kukkinut ja siementänyt kasvi vaatii vuosien työn, jotta se saadaan hävitettyä kasvupaikaltaan.

Lupiini on myrkyllinen.

Torjunta

• Kaivaminen on tehokas, mutta työläs vaihtoehto. Lupiinin koko paalujuuri pitää saada kaivettua pois. Pienillä kasveilla se onnistuu helposti keväällä käsivoimin, mutta isot kasvit pitää kaivaa. Savisesta maasta poistaminen on erityisen vaikeaa.

Japanintatar on monivuotinen ja se kasvattaa juurakostaan joka vuosi uudet versot, jotka voivat olla jopa 3 metriä korkeita. Japanintatar lisääntyy juurakonsa avulla. Pienestäkin juurenpalasta versoaa uusi kasvi.

Kasvustot voivat olla hyvin tiheitä, eikä niiden seassa pärjää mikään muu kasvi. Vahvana kilpailijana se syrjäyttää muita kotoperäisiä kasveja.

Lajin torjunta on hankalaa ja hidasta.

Torjunta

• Kasvien leikkaaminen alas ja varsiin kaadettava torjunta-aine on tehokkaimmasta päästä oleva ratkaisu.
• Kaivamisen yhteydessä pitää olla huolellinen ja kaivaa riittävän laajalta alueelta kaikki juuren osat. Kaivuujäte pitää viedä hävitettäväksi kaatopaikalle.

Sahalinintatar (jättitatar) on onttovartinen, "bambumainen" ja nopakasvuinen kasvi. Versot kasvavat monivuotisesta juurakosta, jonka avulla kasvi myös leviää. Kasvi leviää helposti maanmuokkauksen yhteydessä uusille paikoille pienistäkin juurenpaloista.

Sahalintatar voi kasvaa jopa 4-5m korkeaksi, läpipääsemättömäksi "viidakoksi". Lehdet ovat 10-40cm pitkiä. 

Kasvin hävittäminen on työlästä, vaikeaa ja se kestää useita vuosia.

Torjunta

• Kasvien leikkaaminen alas ja varsiin kaadettava torjunta-aine on tehokkaimmasta päästä oleva ratkaisu.
• Kaivamisen yhteydessä pitää olla huolellinen ja kaivaa riittävän laajalta alueelta kaikki juuren osat. Kaivuujäte pitää viedä hävitettäväksi kaatopaikalle.