Puuainestuholaiset

Muita puuainestuholaisia ovat erilaiset jumit, kuten kuolemankello, hirsijumi ja tupajumi.

Aikuinen kuolemankello (Hadrobregmus pertinax) on noin 4-5 mm pitkä, musta ja sen etuselän takanurkissa on keltainen karvatupsu. Toukka on vaalea ja noin 5 mm pitkä. Kuolemankello tekee seinäkellon tikitystä muistuttavaa ääntä iskemällä päätään syömäkäytävän seinää vastaan. Kuolemankello käyttää ravinnokseen lahon pehmittämää puuta, joten sen runsas ja säännöllinen esiintyminen kertoo lahon puuaineen esiintymistä rakenteissa.

Aikuinen tupajumi (Anobium punctatum) on tummanruskea ja noin 3-4 mm pitkä kuoriainen. Sen etuselän keskellä on kyttyrä. Toukka on valkoinen ja sen pituus on 4-5 mm. Tupajumi ei selviä kovasta ja pitkään kestävästä talvipakkasesta, jonka takia laji on harvinainen.

Aikuinen hirsijumi (Hadrobregmus confusus) on harmaanruskea tai punertava ja noin 4-5 mm pitkä. Etuselän keskellä on heikko kohouma ja etuselän takanurkat ovat terävät. Toukka on vaalea ja noin 4 mm pitkä. Hirsijumi elää lahoavassa ja kosteassa puussa/rakenteissa, mutta sietää myös kuivempia olosuhteita sekä pakkasta, joten se on esimerkiksi kuolemankelloa ja tupajumia vahingollisempi puuainestuholainen.

Aikuinen kuoriainen on 10-15 mm pitkä, tummanvioletti sarvijäärä. Tuntosarvet ovat noin 2/3 ruumiin pituudesta. Täysikasvuinen toukka on 12-18 mm pitkä ja väriltään vaalea. 

Papintappaja elää metsässä kuivuneissa puunrungoissa sekä sahatavaravarastoissa ja joutuu kaarnasuikaleita sisältävän rakennuspuun mukana rakennusten vesikattoihin ja vuorauksiin. Lisääntyminen rakennuksissa jatkuu niin kauan kuin ravintoa riittää. Talviaikaan löytyy aikuisia yksilöitä sisätiloista, jolloin ne ovat todennäköisesti tulleet polttopuiden mukana.

Toukka syö kaarnan alla olevaa nilakerrosta ja jyrsii mantoon käytäviä. Ennen koteloitumista se jyrsii puun sisään 2-7 cm pitkän kotelokehdon. Toukkien aiheuttama ääni voi olla erittäin häiritsevää. Noin kaksi viikkoa koteloitumisen jälkeen aikuinen kuoriainen tulee ulos jyrsimästään soikeasta, noin 10 mm läpimittaisesta reiästä. 

Hirsijumi on 3-4 mm pitkä ja vaaleanruskea. Toukat ovat vaaleita, käyriä ja elävät havupuussa.

Hirsijumi elää pääasiassa kuolleissa, kuivuneissa puissa metsässä, mutta myös vanhojen rakennusten ajoittain kosteissa, maata lähellä olevissa puuosissa.

Tuomaanjumi, ruskojumi ja hirsijumi ovat jatkuvasti kylmillään olevien museoitujen rakennusten pahimpia tuholaisia. Hirsijumi on näistä yleisin.

Aikuinen hevosmuurahainen on 6-18 mm pitkä ja himmeän musta sekä keskiruumiiltaan tummanpunaruskea.

Hevosmuurahaisen ravintoa ovat elävät ja kuolleet hyönteiset, kasvit ja niiden mahla sekä kirvojen tuottama makea erite. Hevosmuurahainen ei syö puuta, vaan se jyrsii puussa/rakenteissa tilaa pesälle. Useimmiten laji suosii lahoavaa puuta, mutta se voi esiintyä myös täysin terveessä ja kuivassa puussa. Pesäpaikkaa ei näe puunpinnalla, vaan se on aina puun sisällä.

Hevosmuurahainen elää enimmäkseen havumetsissä pohjoisinta Suomea myöten ja tekee pesänsä puihin. Muurahaisnaaras voi pesiä myös talojen rakenteisiin. Sisälle jouduttuaan ne järsivät polkujaan puuhun vahvojen leukojensa avulla. Yleisimpiä merkkejä hevosmuurahaisista ovat puupölykeot ja rapina.

Hevosmuurahainen vahingoittaa talojen rakenteita.

Aikuinen kuoriainen on 3-6 mm pitkä ja väriltään vaalean kellanruskea. Sillä on isot silmät ja niskakilpi on yhtä leveä kuin peitinsiivet. Tiheä karvapeite peittää peitinsiipiä. Toukka on vaalea, käyrä ja 4-8 mm pitkä.

Toukka jyrsii käytäviä tuoreeseen rakennuspuuhun jääneeseen kaarnan nilaosaan. Lyhyet käytävät (noin 10 mm) kulkevat yleensä puun pinnassa. Koteloituminen tapahtuu puun sisään kaiverretussa kehdossa.

Kuoriaisen lentoreikä on halkaisijaltaan 2 mm. Reikiä voi ilmestyä uusiin rakenteisiin, kuten esim. välikattoihin parin vuoden kuluttua niiden valmistuttua, osoittaen saastuneiden kaarnasuikaleiden sijainnin. Kaarna kuivuu yleensä noin 10 vuoden kuluessa, jolloin ravinto loppuu ja hirsikytryt häviävät.