Aikuiset lutikat ovat noin 6-8 mm pitkiä, punaruskeita, hyvin litteitä ja muodoltaan pyöreitä tai soikeita (riippuu sukupuolesta). Nuoruusvaiheen yksilöt eli nymfit ovat useimmiten paljon vaaleampia. Ne ovat kooltaan 1-5 mm. Lutikoiden munat ovat valkoisia ja muodoltaan soikeita, hieman riisinjyvän mallisia. Naaras laskee elinaikanaan noin 200 munaa.
Kaikki nuoruusvaiheen yksilöt tarvitsevat verta kasvaakseen ja aikuiset yksilöt tarvitsevat verta lisääntyäkseen. Aikuiset yksilöt selviävät ilman veriateriaa noin 8 kk ajan.
Lutikka, pienenä ja ohuena lajina, tunkee itsensä piiloon useimmiten sängyn alapuolisiin rakenteisiin, tekstiilien kanttauksiin ja sängyn välittömässä läheisyydessä olevien esineiden ja tavaroiden (taulut, peilit, tapettien saumat, jalkalistat) taakse ja rakoihin. Myös olohuoneen sohva ja tuolit sekä näiden läheisyydessä olevat esineet ja tavarat on hyvä tarkastaa. Yksilöt siirtyvät helposti kiinteistöjen rakenteiden rakoja pitkin huoneista ja asunnoista toiseen varsinkin tilanteissa, joissa torjuntaa yritetään tehdä itse.
Lutikoiden tiedetään vihtyvän myös lepakkoyhdyskunnissa ja asia on ilmennyt useasti kesämökeillä, kun on selvitetty syytä lutikoiden esiintymiselle: välikatossa on ollut lepakkoyhdyskunta.
Lutikat imevät verta ihmisestä useimmiten yöaikaan. Monille tämä ei aiheuta mitään oireita, mutta toisille lutikan imukärsästä erittyvä sylki aiheuttaa ihon kutiamista, kirvelyä ja turpoamista.
Lutikoiden torjunnat pitää jättää tehtäväksi tuholaistorjuntayrityksille. Laji kestää hyvin kaupasta saatavia torjunta-aineita. Omatoiminen torjunta useasti pidentää lutikkaongelmaa ja useasti myös levitää lutikoita seinänaapurustoon.
Lutikka (CImex lectularius)
Kirput ovat pieniä 1-6 mm pitkiä hyönteisiä. Ne käyttävät ravintonaan isäntäeläimen verta. Kirppulajeja on useita ja niitä on hyvin vaikea tunnistaa.
Yleisimpiä sisätiloihin eksyviä lajeja ovat lintu- ja oravankirput. Ne voivat pistää ihmistä ja siitä syntyy useasti pisterivi iholle. Ihmisen veri ei käy niille ravinnoksi, joten ne kuolevat asunnon kuivuuteen ja ravinnon puutteeseen melko pian. Ihmisen kirppua ei enää tavata Suomessa. Yleensä kirppuhavainnot eivät aiheuta torjuntatoimenpiteitä.