

Aikuiset yksilöt ovat noin 4-6 mm pitkiä, toukat 1-11 mm. Toukilla on peräpäässä selvästi erottuvat ja pitkät jouhet.
Toukkavaiheen yksilöt käyttävät ravinnokseen mm. luonnonkuituja sisältäviä tekstiilejä, kuten pellavaa, villaa, puuvillaa ja silkkiä. Myös turkikset ja lemmikkieläinten karvat sopivat ravinnonlähteeksi. Aikuinen ei enää käytä ravintoa.
Toukat piileskelevät jalkalistojen alla, komeroissa ym. pimeissä paikoissa. Aikuinen kuoriainen parveilee sisätiloissa. Kerrostaloissa se leviää hyvin tehokkaasti mm. putkikanavia ja hormeja pitkin huoneistosta toiseen, mikä vaikeuttaa torjuntaa.
Turkiskuoriaiset vioittavat luonnonkuituisia tekstiilejä sekä turkiksia.
Vyöturkiskuoriainen (Attagenus woodroffei)



Aikuiset kuoriaiset ovat 3-4 mm pitkiä, tummanruskeita kuoriaisia, joiden etuosa ja pää ovat tummia. Aikuinen kuoriainen on hyvä lentäjä.
Toukka on täysikasvuisena noin 8 milliä pitkä, kellanruskea, jaokkeinen ja takapäässä on pitkä karvatupsu muiden turkiskuoriaisten tavoin. Toukat syövät kuivia kasveja, siemeniä tai eläinperäisiä aineksia, kuten villaa, höyheniä, vuotia ja turkiksia.
Ruskoturkiskuoriainen (Attagenus smirnovi)


Aikuinen pilkkuturkiskuoriainen on 5 milliä pitkä, musta kuoriainen, jonka selkäpuolella on kolme pientä valkoista täplää.
Toukka on täysikasvuisena sentin mittainen, tuuheakarvainen, taaksepäin suippeneva ja kellertävän silkinhohtoinen. Jaokkeiden välit erottuvat selkeinä raitoina. Takapäässä on pitkä karvatupsu. Toukka nakertelee sisätiloissa villavaatteita, mattoja ja turkiksia. Se tekee niihin sileäreunaisia reikiä.
Pilkkuturkiskuoriainen (Attagenus pellio)





Vyöihrakuoriaisen tunnistaa sille tunnusomaisesta värityksestä. Aikuisen yksilön selän yli kulkee leveä harmahtava raita, jossa on kuusi mustaa/tummaa pistettä. Kuoriaisen pituus on noin 6-9 mm. Toukka on ruskea, harvakarvainen ja sen takapäässä on kaksi ”piikkiä”. Toukan pituus on noin 10 mm.
Laji hyödyntää ravinnokseen usein eläinten raatoja ja kuolleita hyönteisiä. Myös lintujen pesistä voi löytyä yksilöitä syömässä orgaanisia jätteitä. Samoin elintarvikkeet, ruoantähteet ja tekstiilien luonnonkuidut sopivat lajin ravinnonlähteeksi.
Vyöihrakuoriaisia voi esiintyä kaikissa sisätiloissa, kaikkiruokaisuutensa vuoksi. Tämä hankaloittaa torjuntaa.
Vyöihrakuoriainen saastuttaa elintarvikkeita sekä tuhoaa luonnonkuituisia tekstiilejä.
Vyöihrakuoriainen (Dermestes lardarius)





Aikuinen museokuoriainen on tummahko, miltei pyöreä ja noin 2-3 mm pitkä. Kuoriaisen peitinsiivissä on vaaleita karvojen muodostamia kuvioita. Toukka on noin 4 mm pitkä, ruskea, tiheäkarvainen ja sillä on takapäässä v:n muotoinen karvatupsu. Museokuoriainen tekeytyy kuolleeksi sitä kosketellessa.
Toukat käyttävät ravinnokseen tekstiilejä ja turkiksia sekä muuta eläinperäistä materiaalia. Aikuinen kuoriainen syö vain siitepölyä.
Museokuoriaisnaaras munii lintujen pesiin ja kuiviin raatoihin, joista toukat voivat kulkeutua syksyllä sisään asuntoihin, missä ne talvehtivat. Keväällä ne voivat kerääntyä ikkunoille yrittäen palata luontoon.
Museokuoriainen vahingoittaa luonnonkuituisia tekstiilejä sekä turkiksia. Ne voivat aiheuttaa suurta vahinkoa myös hyönteis- ja eläinkokoelmissa.
Museokuoriainen (Amthrenus museorum)

Aikuisen vaatekoin siiven kärkiväli noin 15 mm. Siivet ovat kullankeltaiset. Toukka on noin 10 mm pitkä ja väriltään vaalea.
Toukkavaiheen yksilöt käyttävät ravinnokseen luonnonkuituja sisältäviä tekstiilejä, pääasiassa villaa (esim. villamatto) sekä turkiksia. Toukka erittää seittiä ja ravinnonlähteen yhteydestä löytyy useasti hyvin runsaasti seittiä. Aikuinen ei enää käytä ravintoa.
Naarat munivat suoraan ravinnonlähteeseen noin 200 munaa. Kohde on useasti pitkään paikoillaan ollut vaate, turkis tai matto. Aikuisia yksilöitä tavataan kaikkina vuodenaikoina.